Ilman Japania ja Japanin menestystarinaa Itä-Aasian kansakunnilla ei olisi roolimallia.
30. marraskuuta 2023
Löysin netistä seuraavan japaninkielisen käännöksen Mahathirin "If Japan Didn't Exist" -puheesta.
Myös Le Clézion kannattaa kiinnittää tähän huomiota.
Itä-Aasia oli Kaukoitä menneisyyden Eurooppa-keskeisessä maailmassa.
Kaukoitä herätti outoja ja salaperäisiä mielikuvia, kuten mielikuvia eksoottisesta Kiinasta ja lohikäärmeistä, teestä, oopiumista, hienosta silkistä ja epätavallisista ihmisistä, joilla oli outoja tapoja.
Eurooppalaiset romantikot eivät ole enää kiinnostuneita Kaukoidästä nyt, kun siitä on tullut Itä-Aasia.
Sen sijaan siitä on tullut poliitikkojen ja taloustieteilijöiden kiinnostuksen kohde.
Euroopan huoli Aasiasta viittaa siihen, että tämä alue on jo nyt vakavampi uhka kuin Japanin militarismi tämän vuosisadan alkupuoliskolla.
Tämän näkemyksen taustalla on epäluottamus ja pelko.
Syynä tähän on se, että Itä-Aasian ihmiset ovat erilaisia kuin me; he eivät ole eurooppalaisia.
Tästä syystä, vaikka Saksaa ja Italiaa, akselivaltoja Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen, kannustettiin ja toivotettiin tervetulleiksi, jotta niistä tulisi rauhanomaisia kansakuntia ja ne menestyisivät, samanlaista taloudellista kehitystä kuin Japanissa ja "Pikku-Japanissa" " Kaukoidässä, josta on tullut rauhanomainen kansakunta, ei näytä otettavan vastaan kovin hyvin.
Päinvastoin, sekä Eurooppa että Yhdysvallat, jotka olivat siirtäneet eurooppalaisen yhteiskunnan, ovat käyttäneet erilaisia keinoja yrittäessään tukahduttaa Itä-Aasian maiden kasvua.
Länsimaisten demokraattisten mallien tyrkyttämisen lisäksi Japani on myös avoimesti pyrkinyt heikentämään Itä-Aasian maiden taloudellista kilpailukykyä.
Se on valitettavaa.
Maailma on oppinut paljon Itä-Aasian kehitystavasta.
Japani on ymmärtänyt, että militarismi on haitallista, ja se on käyttänyt kehittynyttä teknologiaansa ja energiaansa sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa sekä köyhät että rikkaat voivat elää mukavasti.
Japanilaiset ovat onnistuneet alentamaan kustannuksia laadusta tinkimättä, ja näin se, mikä ennen oli ylellisyyttä, on tullut kaikkien saataville.
Käyttämättä mitään taikuutta hän sai aikaan tuloksia, joita voi kutsua ihmeellisiksi.
Kuvittele maailma ilman Japania.
Ilman Japania Eurooppa ja Amerikka hallitsisivat maailman teollisuusmaita.
Länsimaat olisivat asettaneet standardit ja hinnat, ja maailman maiden olisi ollut pakko maksaa nämä hinnat ostaakseen tuotteita, joita voitiin valmistaa vain lännessä.
Länsimaat, jotka pyrkivät jatkuvasti nostamaan kansalaistensa elintasoa, todennäköisesti kompensoivat kustannusten nousua nostamalla hintoja, koska niillä ei ole kilpailua.
Ne maksavat sellaista palkkaa, jota liitto pitää kohtuullisena sosialististen ja tasa-arvoisten ajatusten perusteella.
Eurooppalaiset hyväksyvät kaikki ammattiliittojen vaatimukset, joten johdon kohtuulliset vaatimukset jätetään huomiotta.
Kustannukset nousevat, koska työn määrä vähenee ja palkat nousevat.
Köyhistä eteläisistä maista vietävien raaka-aineiden hinnat vahvistetaan alimmalle tasolle, koska ainoat ostajat ovat Pohjois-Euroopan maita.
Tämän seurauksena eteläisten maiden asema markkinoilla heikkenee.
Lainoja ja tukea annetaan vastineeksi vientituotteiden hintojen nostamisesta.
Kun kaupan ehdot ovat edelleen epäedulliset etelän maille, köyhistä maista tulee köyhempiä ja vähemmän itsenäisiä.
Ne joutuvat täyttämään entistä tiukemmat lainaehdot ja ajautuvat "velkaorjuuden" tilaan.
*Talousasiantuntijat ympäri maailmaa tulevat ymmärtämään, että Kiinan parhaillaan toteuttama One Belt, One Road -strategia on lännen siirtomaapolitiikan uusintaversio*.
Jokaisen tuotteen hinta Pohjois-Euroopassa tulee olemaan kolminkertainen nykyiseen verrattuna, joten köyhät eteläiset maat eivät pysty ostamaan televisioita, radioita tai kodinkoneita, joita pidämme nyt itsestäänselvyyksinä. Pienviljelijät eivät pysty ostamaan lava-autoja tai pikkuautoja. Aivan.
Yleisesti ottaen eteläiset maat joutuvat elämään paljon nykyistä alhaisemmalla elintasolla.
Joidenkin eteläisten maiden taloudellinen kehitys tai Itä-Aasian voimakkaiden teollisuusmaiden synty ei olisi ollut mahdollista.
Monikansalliset yritykset investoivat eteläisiin maihin halvan työvoiman etsimiseksi juuri siksi, että niillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kilpailla Japanin kanssa.
Ilman Japanin kilpailua kehitysmaihin ei olisi investoitu.
Koska Japanista ei tule investointeja, ulkomaisten investointien ei odoteta edistävän kasvua.
Lisäksi ilman Japania ja sen menestystarinaa Itä-Aasian mailla ei olisi mitään jäljiteltävää.
Ne uskoisivat edelleen, etteivät ne pystyisi kilpailemaan teollisuuden aloilla, jotka Eurooppa on kehittänyt ja täydellistänyt.
Kehittynyt teollisuus oli mahdotonta Itä-Aasiassa.
Parhaimmillaan ne tuottivat huonolaatuisia jäljitelmätuotteita.
Siksi länsi ei pelännyt mitään "tiikereitä" tai "lohikäärmeitä", nimittäin Aasian nopeasti kasvavia uusia teollistuvia talouksia (Newly Industrializing Economies, NIES), kuten Hongkong, Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan.
Japani on osoittanut, että se voi pärjätä hyvin Itä-Aasian maissa.
Muut Itä-Aasian maat uskaltautuivat kokeilemaan, ja niiden menestys yllätti ne ja muun maailman.
Itäaasialaiset eivät enää kärsi alemmuuskompleksista.
Me uskomme nyt Japaniin ja vahvuuteemme, ja olemme todistaneet sen.
Jos Japania ei olisi olemassa, maailma näyttäisi aivan erilaiselta.
Ei ole liioiteltua sanoa, että rikas pohjoinen vaurastui ja köyhä etelä köyhtyi.
Pohjois-Eurooppa olisi hallinnut maailmaa ikuisesti.
Malesian kaltaiset maat olisivat jatkaneet kuminviljelyä ja tinan louhintaa ja myyneet sitä pyyntihintaan rikkaiden teollisuusmaiden asiakkaille.
Tästä skenaariosta voidaan kiistellä.
Se on kuitenkin täysin mahdollinen.
Jos kuvitellaan, mitä tapahtuisi, jos Japani ei investoisi Eurooppaan ja Amerikkaan ja pitäisi kaikki varansa kotimaassa, eikö tulos olisi oikeudenmukaisempi?
Eurooppalaiset joutuvat maksamaan korkeampia hintoja kotimaisista tuotteista, eikä heillä ole varaa korkealuokkaiseen elämäntyyliin.
(snip)
Itse asiassa Eurooppa elää yli varojensa.
Eurooppalaiset tekevät aivan liian vähän töitä ja saavat aivan liikaa palkkaa.
Eurooppa ei voi odottaa, että muu maailma tukee tätä ylellisyyttä.
Euroopan maat haluavat korkeampaa elintasoa ja terveellisempää ympäristöä kansalaisilleen, mutta ne eivät ole halukkaita tekemään uhrauksia.
Kun ehdotettiin, että Euroopan pitäisi hyväksyä alhaisempi elintaso ja suojella ympäristöä, Euroopan maat ilmaisivat voimakkaan tyytymättömyytensä.
Eurooppa pyytää kuitenkin köyhempiä maita pidättäytymään niiden luonnonvarojen hyödyntämisestä, joita tarvitaan pohjoisen ympäristön ylläpitämiseen.
Lyhyesti sanottuna "köyhien maiden pitäisi uhrata itsensä rikkaiden maiden puolesta".
Rikkaat maat eivät kuitenkaan ole halukkaita tekemään uhrauksia.
Aikoinaan Aasian maat hakivat länsimaista opastusta ja mallia, kun oli kyse "Look Westistä".
Euroopan on ehkä tullut aika "katsoa itään" ja hakea näitä asioita Aasiasta.
En tiedä, pidättekö minua itäaasialaisena vai kaakkoisaasialaisena.
Oli miten oli, minun on myönnettävä, että näkemyksiini vaikuttaa se, että olen paitsi kaakkoisaasialainen myös kehitysmaasta kotoisin.
Malesialla on erityisiä tavoitteita.
Haluamme olla jonain päivänä kehittynyt valtio, ja olemme turhautuneita siihen, että meitä estetään tarpeettomasti.
Uskomme kuitenkin vapaakauppaan ja reiluun kilpailuun.
ASEANista (Kaakkois-Aasian maiden liitto) saadut kokemukset ovat osoittaneet, että ystävällinen kilpailu ja halu oppia toisiltaan voivat edistää talouskasvua.
Itä-Aasian maat voisivat saavuttaa samoja tuloksia, jos ne olisivat halukkaita oppimaan ja samalla kilpailemaan.
Reilun kilpailun ja yhteistyön kehittäminen Euroopan ja Itä-Aasian välillä auttaa kaikkia maita vaurastumaan.
Vaikka Eurooppa ja Yhdysvallat omaksuisivat protektionismin, Itä-Aasia ei turvaudu protektionismiin.
Itä-Aasiassa on kilpailuetua, ja se osoittaa sen.
Esimerkiksi vuonna 1960 koko Itä-Aasian BKT oli 42 prosenttia EY:n (nykyinen Euroopan unioni), 23 prosenttia Yhdysvaltojen ja 21 prosenttia NAFTA:n (Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus) BKT:sta.
Vuonna 1990 se oli 67 prosenttia EY:n, 47 prosenttia Länsi-Euroopan, 73 prosenttia Yhdysvaltojen ja 64 prosenttia NAFTA:n BKT:sta.
Itä-Aasian sisäinen kauppa kasvaa myös absoluuttisesti ja osuutena maailmankaupasta.
Itä-Aasia on saavuttanut tämän turvautumatta protektionismiin ja monista esteistä huolimatta.
Matkan varrella Itä-Aasian maat ovat parantaneet kansalaistensa lisäksi myös maailman köyhien elämänlaatua.
Itä-Aasian maiden menestys ei johdu taikuudesta.
Mitä Japani on saavuttanut, muut Itä-Aasian maat ovat pystyneet saavuttamaan vaihtelevassa määrin.
Samoin myös Euroopan maat voivat tehdä niin.
Kriittinen tekijä tässä menestyksessä on halukkuus hyväksyä alhaisempi elintaso, kun ihmisillä ei ole varaa ylläpitää korkeampaa elintasoa.
Itä-Aasian maat ovat siihen valmiita.
Jos me pakotamme itsemme pitämään yllä korkeaa elintasoa, menetämme kilpailukykymme.
Sen sijaan eurooppalaisten on kysyttävä itseltään, ovatko heidän tapansa viisaita, ja hyväksyttävä todellisuus.
Sitten Eurooppa ja Itä-Aasia voivat tehdä yhteistyötä molemminpuolisen hyödyn saavuttamiseksi.
Olosuhteista riippumatta Itä-Aasian kasvun on kuitenkin jatkuttava.
Itä-Aasialla on oikeus kehittyä.
2024/5/25 in Kyoto
