erityisesti niille 23 vasemmistolaiselle, tietämättömälle ja groteskille naiselle, jotka muodostavat

Seuraava on otettu Naoko Yamakamin sunnuntaikolumniin eilisessä Sankei Shimbun -lehdessä, jonka otsikko on ”Mikage-festivaalissa heijastuvat muinaiset rukoukset”.

Se on välttämätöntä luettavaa paitsi japanilaisille myös yleisölle ympäri maailmaa –

erityisesti 23 vasemmistolaiselle, tietämättömälle ja groteskille naiselle, jotka muodostavat YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean.

Tuore vihreys Kiotossa:

Mikage-festivaali ja muinaiset rituaalit

Kyoton vehreys syvenee, ja kaupunki valmistautuu Aoi Matsuriin, joka on yksi Kyoton kolmesta suuresta festivaalista.

Sitä edeltävänä päivänä, 12. toukokuuta, Shimogamo-pyhäkössä järjestetään Mikage-festivaali, jossa nähdään elegantti ja hieman salaperäinen rituaali, joka tunnetaan nimellä Azuma-asobi (itäinen tanssi) tai Kirishiba Shinto -seremonia.

Turistit ovat erityisen kiehtyneitä puhtaisiin valkoisiin vaatteisiin pukeutuneista sulavista tanssijoista, mutta rituaalin tekee ainutlaatuiseksi tanssia seuraava hahmo: pyhä valkoinen hevonen, joka kurkistaa verhon takaa.

Vaikka todellinen valkoinen hevonen on jo itsessään viehättävä näky, sen selässä ratsastaa sanotaan vastasyntyneen jumaluuden.

Mikage-festivaali säilyttää muinaisten shintolaisen rituaalien muodon.

Sen ytimessä on japanilainen ikiaikainen kunnioitus luontoa kohtaan.

Vesi elämän lähteenä

Shimogamo-pyhäkön koillispuolella sijaitsee pieni kukkula, joka tunnetaan nimellä Mikage-vuori.

”Alkuperäinen nimi oli Mi-are-yama, joka tarkoittaa 'vuori, jossa elämä ilmestyy', tai yksinkertaisesti Mikage-vuori”, selittää pyhäkön pääpapin Naoto Araki.

”Juhla on nimeltään Mikage-juhla, koska se pidetään Mikage-pyhäkössä, joka on siellä sijaitseva alipyhäkkö.”

Vaikka nykyään se tunnetaan Aoi Matsurin edeltäjänä, Mikage-festivaali on itse asiassa vielä vanhempi, ja sen juuret ulottuvat jopa ennen ajanlaskumme alkua.

Mikä tekee tästä festivaalista harvinaisen elävän ikkunan muinaiseen maailmaan?

Avain löytyy muinaisesta Mi-are (elämän ilmentyminen) -uskomusjärjestelmästä.

”Mi-aressa näkyy japanilaisen maailmankuvan ydin”, Araki sanoo.

Esimerkiksi muinaiset ihmiset uskoivat, että kun vesi pulppusi maasta, se oli merkki elämän syntymästä, ja he rukoilivat tätä elämänvoimaa.

”Tuohon aikaan Mikage-vuoren takana ei asunut ihmisiä. Se alue merkitsi rajaa tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä.

Siellä virtoi joki, ja ihmiset pitivät rajalla rituaaleja rukoillakseen uuden elämän syntymistä. Se oli Mikage-festivaalin alku”, hän selittää hymyillen.

Sana Are (顕れ) tarkoittaa myös ‘ilmestyä’ tai ‘paljastua’ – näin ollen Mi-are tarkoittaa uuden elämän syntymistä ja sen elinvoimaa.

”Elämän syntymisen ihme on yhtä ihmeellinen tänään kuin se oli silloin”, hän lisää.

Nykytiede katsoo, että elämä syntyi alkumerenä noin 3,5–4 miljardia vuotta sitten.

On todella kiehtovaa ajatella, että muinaiset japanilaiset uskoivat samalla tavalla, että elämä syntyi vedestä.

Naisten shintopapit muinaisissa rituaaleissa

Mikage-festivaalin ytimessä on Mi-are-seremonia, jota pidetään tärkeimpänä rituaalina.

Yksi tärkeä osa, joka on säilynyt muinaisista ajoista, on seremonian ajankohta.

”Tasan keskipäivällä, kun aurinko on korkeimmillaan ja sen voima on suurimmillaan, toivotamme kami-jumalat tervetulleiksi.

Auringon ja veden elämänvoiman kautta juhlimme uuden elämän saapumista.

Se on seremonia, jossa me ihmiset osallistumme suoraan syntymän ihmeeseen”, Araki sanoo.

Vastasyntynyt henki, joka tunnetaan nimellä Aramitama, asetetaan pyhälle hevoselle ja viedään kulkueessa Shimogamon pääpyhäkköön.

Silloin esitetään Azuma-asobi-tanssi.

Tanssilla itsellään oli alun perin syvällinen merkitys:

”Aiemmin ei ollut koreografioituja tanssipartituureja tai musiikkisäestystä.

Tanssijat liikkuivat vapaasti – heiluttaen käsiään ja taputtaen jalkojaan – ilmaisemassa puhdasta iloa.

Se oli tapa osoittaa jumalille, kuinka voimakkaita ja elinvoimaisia vastasyntyneet ihmiset olivat”, Araki selittää.

Vielä yksi yllättävä fakta:

Muinaisina aikoina oli naispuolisia shinto-pappeja, joita kutsuttiin Inko-no-me (kirjaimellisesti ‘pyhä neito’).

Toisin kuin miko (pyhäkköneidot), jotka avustivat pappeja, Inko-no-me oli papin asemassa ja hänellä oli tärkeä rooli, kuten rituaalien kulkueiden johtaminen vetämällä pyhiä köysiä.

Muinaisista ajoista varhaiseen uudenaikaan nämä naiset valittiin pyhäkköperheiden jälkeläisistä, ja heillä oli merkittävä valta.

”Tuolloin yhteiskunta oli hyvin erilainen kuin nykyinen miesvaltainen maailma”, Araki sanoo.

”Naisilla oli monia vastuita. Itse asiassa Inko-no-meillä oli joskus korkeita tuomioistuimen arvoja, kuten neljännen asteen vanhempi tuomari, ja heille myönnettiin oma maata.

Naiset jatkavat edelleen pyhää tehtäväänsä johtaa köysiä rituaaleissa.”

Kohti seuraavaa Shikinen Sengu -seremoniaa

Mikage-festivaali on ollut useita kertoja vaarassa lakkautua historiansa aikana – sisällissodista, kuten Ōnin-sodasta, luonnonkatastrofeihin ja Meiji-restauraation mullistuksiin.

Useat hallituksen asetukset muuttivat tai lakkauttivat osia muinaisista rituaaleista.

”Jopa Mi-are-uskomukseen perustuvat seremoniat menettivät ajan myötä suuren osan alkuperäisestä merkityksestään.

Muinaiset käytännöt ovat kuitenkin säilyneet osittain nykypäivään asti.

Meidän velvollisuutemme on säilyttää ja välittää ne eteenpäin”, Araki pohtii.

Äskettäin Mikage-pyhäkön eteläinen torii-portti kunnostettiin osana valmisteluja pyhäkön seuraavaa Shikinen Sengu -juhlaa varten, joka pidetään vuonna 2036 – jo 35. kerran.

Tämä merkitsee myös tuhat vuotta siitä, kun keisari Go-Ichijō antoi ensimmäisen keisarillisen asetuksen, jolla Shikinen-järjestelmä perustettiin Shimogamo-pyhäkölle vuonna 1036 Heian-kaudella.

”Alkuperäinen toiveemme näiden rituaalien kautta on tuoda esiin uutta elinvoimaa”, Araki sanoo.

”Pyhäkön rakennusten ja seremonioiden restauroinnin lisäksi meidän on myös vietettävä eteenpäin ihmisten rukouksia.”

Toisin kuin buddhalaisuus, joka perustuu sutriin ja oppeihin, shinto keskittyy lukemattomiin paikallisiin juhliin, joista kukin ilmentää yhteisönsä toiveita ja rukouksia.

Näiden juhlien ymmärtäminen on kuin kurkistus japanilaisen hengen ytimeen.