Hänen näkemyksensä historiasta sekoittuu kuitenkin vihaan nyky-Japania kohtaan ja lapselliseen ulkomaalaisten palvomiseen. Ei ole sattumaa, että se on oudon samankaltainen kuin Asahi Shimbun, joka kritisoi Meiji-kauden 150-vuotisjuhlaa.
28. syyskuuta 2019
Miksi Shiba jäljitteli Honda Katsuichia?
Hänen ihmiskuvauksensa ylitti myös Ijichi Kosuken.
Kyseessä on 29. syyskuuta 2018 julkaisemani luku.
Tilaan Shukan Shincho -lehden joka viikko lukeakseni Takayama Masayukin ja Sakurai Yoshikon sarjakuvakolumnit.
Myös tämän viikon kolumni todistaa kauniisti hänen laajasta tietämyksestään, näkemyksestään, loistavasta todentamisesta ja korkeasta raportointikyvystään.
Ryotaro Shiba oli Sankei Shimbunin vanhempi toimittaja ja olisi ollut hänelle tuttu.
En ole ylpeä voidessani sanoa, etten ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjoistaan - en ole koskaan halunnutkaan - mutta tunsin hänet hyvin.
Olen ollut Asahi-viikkolehden säännöllinen tilaaja jo pitkään.
Luin Shiban ”Kaido ga Yuku” (Maantiellä), lehden lippulaivasarjan, lähes joka viikko.
Samalla tunsin jonkinlaista kohtaloa, koska olin törmännyt häneen kahdesti Tokion Okura-hotellin baarissa.
Juttelin tuolloin erään hyvin läheisen Dentsu-kaverin kanssa, ja hänellä oli tapaaminen alan ihmisten kanssa.
Olin törmännyt häneen kahdesti, istuin aivan hänen vieressään.
Niinpä vuonna 2010, pian sen jälkeen, kun olin vastentahtoisesti ilmestynyt Internetiin, ihmiskunnan historian laajimpaan kirjastoon, kirjoitin artikkelin, jossa pilkkasin häntä.
Olin tutustunut Takayaman loistavaan kritiikkiin tämän viikon numerossa.
Eräs ystäväni, innokas lukija, pilkkasi minua sanomalla, että vain sinä ja Takayama voisitte kritisoida Ryōtarō Shibaa.
Korostus tekstissä otsikkoa lukuun ottamatta on minun.
Meiji-kauden 150. vuosi on koittanut.
Kun tulin Sankei Shimbuniin, Shiba Ryotaron sarjaa ”Ryoma ga Yuku” julkaistiin iltapäivälehdessä.
Muistan olleeni hyvin vaikuttunut hahmojen kuvauksesta.
Myös ”Clouds Above the Hill” -sarjaa esitettiin Sankei-lehden iltajulkaisussa vuoden 1970 turvallisuussopimuksen kriisin aikoihin.
En malttanut odottaa iltalehden saapumista.
Veljeni, joka oli aina sanonut typeriä asioita kuten ”Asahi on paras sanomalehti”, vaihtoi myös Sankeihin.
Se oli ”Pilvet kukkulan yläpuolella” -ilmiö.
Sarjakuvan edetessä minuun vaikuttanut hahmojen kuvaus muuttui kuitenkin oudon raskaaksi, ja aloin jopa inhota sen lukemista.
Hän esimerkiksi arvosteli ankarasti Nogi Maresukea, joka aiheutti monia tappioita Port Arthurin valtauksessa.
Hän kutsui häntä epäpäteväksi ja esitti muuta vastaavaa jyrkkää kritiikkiä.
Vielä pahemmin hän haukkui hänen esikuntaupseerinsa Ijichi Kosuken.
En tunne yhtään japanilaista kirjailijaa, joka voisi loukata ihmisiä näin paljon.
Hiljattain Hosaka Masayasu kirjoitti halventavan artikkelin Tojo Hidekistä.
Mielestäni Shiba antoi kansalaisuuden mauttomille kuvauksille, jotka eivät ole japanilaisia, kuten korealainen kritiikki Japania kohtaan.
Kun sarjakuva päättyi, olin Hanedan lehdistöklubilla.
Lentoyhtiöitä tutkiessani sain selville, että yksi Japan Airlinesin johtajista oli yhdistetyn laivaston yliampujan Abo Kiyokazun pojanpoika.
Hän oli mies, joka oli Togo Heihachiron vieressä ja johti Baltian laivaston keskitettyä pommitusta.
ANA:ssa Shiban niin ankarasti arvosteleman Ijichi Kosuken pojanpoika oli liikkeenjohto-osaston päällikkö.
Kysyin näiltä kahdelta heidän vaikutelmistaan Shiban kuvauksesta heidän isoisästään, mutta vastalauseita riitti.
Halusin kysyä asiasta suoraan Shibalta, mutta ennen kuin ehdin tajuta, hän oli siirtynyt Sankeista Asahiin ja alkanut kirjoittaa matkakertomuksia.
Noihin aikoihin Shiban kirjoitustyyli alkoi saada oudon Asahi-henkisen sävyn.
Samoihin aikoihin hän kommentoi: ”Ajetaan niiden päälle ja tapetaan ne.”
Ennen sodan päättymistä Shiba palasi Mantšuriasta ja sijoitettiin panssarivaunutukikohtaan Sanon kaupunkiin Tochigin prefektuuriin.
Yhdysvaltain armeijan maihinnoususta liikkui huhuja.
Keisarillisen päämajan esikunta käski heidän laskeutua Sanosta ja pysäyttää heidät veden äärellä.
Tiet olivat kuitenkin täynnä pakenevia ihmisiä.
Kun heiltä kysyttiin, mitä heidän pitäisi tehdä, keisarillinen pääesikunta vastasi: ”Ajakaa heidän ylitseen”.
Se sopi Asahin luoman ”julman japanilaisen armeijan” upseerille, mutta minusta se oli outoa.
Panssarivaunuyksikkö roikkui yhä Sanossa juuri kun Yhdysvaltain joukot olivat laskeutumassa, ja kaikki pakenivat Tokiosta.
Olisiko mahdollista, että he ajattelivat: ”No, oli jo aikakin lähteä”?
Itse asiassa yksikään panssariyksikön toveri ei kuullut, mitä esikuntaupseeri sanoi.
Miksi Shiba jäljitteli Honda Katsuichia?
Hänen ihmiskuvauksensa ylitti myös Ijichi Kosuken.
Shimabaran matkakertomuksessaan hän puhui kristittyjä sortavasta Matsukura Shigemasasta sanoen: ”Japanin historiassa ei ole mitään inhottavampaa henkilöä kuin hän”.
Hän perusteli tätä portugalilaisen kapteenin ja hollantilaisen tehtaan johtajan muistiinpanoilla.
Esimerkiksi: ”He pukivat uskovaiset olkisadetakkeihin ja sytyttivät heidät tuleen.”
Mutta ihmettelen, onko hän tarkistanut merkinnät.
Jos asiaa tutkittaisiin, havaittaisiin, että se vastaa täysin Las Casasin teoksen ”Tiivis raportti Intian tuhosta” kuvausta, joka oli tuolloin Euroopassa bestseller.
Tämä keltainen maa hylkäsi röyhkeästi kristinuskon ja kutsui sitä harhaoppiseksi uskonnoksi, joka ei tuntenut armoa.
Järkevämpää olisi nähdä kirjailijan jäljittelevän Las Casasin kuvausta julmasta Japanista ja toivovan, että hän voisi herjata sitä kostoksi.
Asahi Shimbun palvoo MacArthuria ja muita valkoihoisia kyseenalaistamatta heitä.
Tarttuiko myös Shiba tähän?
Euroopan matkakertomuksessa kuvataan riemuiten, että kun Tokugawa Yoshinobun nuorempi veli Akitake vieraili Belgiassa, kuningas Leopold II ”osoitti erityistä ystävällisyyttä”.
Sen jälkeen kuningas kuitenkin juonitteli Japanin tekemistä siirtomaaksi.
Hän sanoi myös: ”Aasian sivistymätön maa toivottaa eurooppalaisen sivilisaation varmasti tervetulleeksi.”
Lopulta kuningas siirtokuntasijoitti Kongon, leikkasi puolet asukkaiden ranteista irti ja tappoi 70 prosenttia väestöstä.
Tällaisesta kuninkaasta ei sanottu sanaakaan kritiikkiä.
Shiba näyttää sopeutuneen täysin Asahi Shimbunin kulttuuriin, jossa ollaan ”tiukkoja japanilaisia kohtaan, mutta arvostetaan ulkomaalaisia, jopa korealaisia”.
Shiban näkemys historiasta on, että ”saavutettuaan huipun Japani muuttui ylimieliseksi ja suuntasi kohti tuhoa”.
Hänen näkemyksensä historiasta sekoittuu kuitenkin vihaan modernia Japania kohtaan ja lapselliseen ulkomaalaisten palvontaan.
Ei ole sattumaa, että hänen näkemyksensä on oudon samankaltainen kuin Asahi Shimbunin, joka kritisoi Meiji-kauden 150-vuotisjuhlaa.
28. syyskuuta 2019
Miksi Shiba jäljitteli Honda Katsuichia?
Hänen ihmiskuvauksensa ylitti myös Ijichi Kosuken.
Kyseessä on 29. syyskuuta 2018 julkaisemani luku.
Tilaan Shukan Shincho -lehden joka viikko lukeakseni Takayama Masayukin ja Sakurai Yoshikon sarjakuvakolumnit.
Myös tämän viikon kolumni todistaa kauniisti hänen laajasta tietämyksestään, näkemyksestään, loistavasta todentamisesta ja korkeasta raportointikyvystään.
Ryotaro Shiba oli Sankei Shimbunin vanhempi toimittaja ja olisi ollut hänelle tuttu.
En ole ylpeä voidessani sanoa, etten ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjoistaan - en ole koskaan halunnutkaan - mutta tunsin hänet hyvin.
Olen ollut Asahi-viikkolehden säännöllinen tilaaja jo pitkään.
Luin Shiban ”Kaido ga Yuku” (Maantiellä), lehden lippulaivasarjan, lähes joka viikko.
Samalla tunsin jonkinlaista kohtaloa, koska olin törmännyt häneen kahdesti Tokion Okura-hotellin baarissa.
Juttelin tuolloin erään hyvin läheisen Dentsu-kaverin kanssa, ja hänellä oli tapaaminen alan ihmisten kanssa.
Olin törmännyt häneen kahdesti, istuin aivan hänen vieressään.
Niinpä vuonna 2010, pian sen jälkeen, kun olin vastentahtoisesti ilmestynyt Internetiin, ihmiskunnan historian laajimpaan kirjastoon, kirjoitin artikkelin, jossa pilkkasin häntä.
Olin tutustunut Takayaman loistavaan kritiikkiin tämän viikon numerossa.
Eräs ystäväni, innokas lukija, pilkkasi minua sanomalla, että vain sinä ja Takayama voisitte kritisoida Ryōtarō Shibaa.
Korostus tekstissä otsikkoa lukuun ottamatta on minun.
Meiji-kauden 150. vuosi on koittanut.
Kun tulin Sankei Shimbuniin, Shiba Ryotaron sarjaa ”Ryoma ga Yuku” julkaistiin iltapäivälehdessä.
Muistan olleeni hyvin vaikuttunut hahmojen kuvauksesta.
Myös ”Clouds Above the Hill” -sarjaa esitettiin Sankei-lehden iltajulkaisussa vuoden 1970 turvallisuussopimuksen kriisin aikoihin.
En malttanut odottaa iltalehden saapumista.
Veljeni, joka oli aina sanonut typeriä asioita kuten ”Asahi on paras sanomalehti”, vaihtoi myös Sankeihin.
Se oli ”Pilvet kukkulan yläpuolella” -ilmiö.
Sarjakuvan edetessä minuun vaikuttanut hahmojen kuvaus muuttui kuitenkin oudon raskaaksi, ja aloin jopa inhota sen lukemista.
Hän esimerkiksi arvosteli ankarasti Nogi Maresukea, joka aiheutti monia tappioita Port Arthurin valtauksessa.
Hän kutsui häntä epäpäteväksi ja esitti muuta vastaavaa jyrkkää kritiikkiä.
Vielä pahemmin hän haukkui hänen esikuntaupseerinsa Ijichi Kosuken.
En tunne yhtään japanilaista kirjailijaa, joka voisi loukata ihmisiä näin paljon.
Hiljattain Hosaka Masayasu kirjoitti halventavan artikkelin Tojo Hidekistä.
Mielestäni Shiba antoi kansalaisuuden mauttomille kuvauksille, jotka eivät ole japanilaisia, kuten korealainen kritiikki Japania kohtaan.
Kun sarjakuva päättyi, olin Hanedan lehdistöklubilla.
Lentoyhtiöitä tutkiessani sain selville, että yksi Japan Airlinesin johtajista oli yhdistetyn laivaston yliampujan Abo Kiyokazun pojanpoika.
Hän oli mies, joka oli Togo Heihachiron vieressä ja johti Baltian laivaston keskitettyä pommitusta.
ANA:ssa Shiban niin ankarasti arvosteleman Ijichi Kosuken pojanpoika oli liikkeenjohto-osaston päällikkö.
Kysyin näiltä kahdelta heidän vaikutelmistaan Shiban kuvauksesta heidän isoisästään, mutta vastalauseita riitti.
Halusin kysyä asiasta suoraan Shibalta, mutta ennen kuin ehdin tajuta, hän oli siirtynyt Sankeista Asahiin ja alkanut kirjoittaa matkakertomuksia.
Noihin aikoihin Shiban kirjoitustyyli alkoi saada oudon Asahi-henkisen sävyn.
Samoihin aikoihin hän kommentoi: ”Ajetaan niiden päälle ja tapetaan ne.”
Ennen sodan päättymistä Shiba palasi Mantšuriasta ja sijoitettiin panssarivaunutukikohtaan Sanon kaupunkiin Tochigin prefektuuriin.
Yhdysvaltain armeijan maihinnoususta liikkui huhuja.
Keisarillisen päämajan esikunta käski heidän laskeutua Sanosta ja pysäyttää heidät veden äärellä.
Tiet olivat kuitenkin täynnä pakenevia ihmisiä.
Kun heiltä kysyttiin, mitä heidän pitäisi tehdä, keisarillinen pääesikunta vastasi: ”Ajakaa heidän ylitseen”.
Se sopi Asahin luoman ”julman japanilaisen armeijan” upseerille, mutta minusta se oli outoa.
Panssarivaunuyksikkö roikkui yhä Sanossa juuri kun Yhdysvaltain joukot olivat laskeutumassa, ja kaikki pakenivat Tokiosta.
Olisiko mahdollista, että he ajattelivat: ”No, oli jo aikakin lähteä”?
Itse asiassa yksikään panssariyksikön toveri ei kuullut, mitä esikuntaupseeri sanoi.
Miksi Shiba jäljitteli Honda Katsuichia?
Hänen ihmiskuvauksensa ylitti myös Ijichi Kosuken.
Shimabaran matkakertomuksessaan hän puhui kristittyjä sortavasta Matsukura Shigemasasta sanoen: ”Japanin historiassa ei ole mitään inhottavampaa henkilöä kuin hän”.
Hän perusteli tätä portugalilaisen kapteenin ja hollantilaisen tehtaan johtajan muistiinpanoilla.
Esimerkiksi: ”He pukivat uskovaiset olkisadetakkeihin ja sytyttivät heidät tuleen.”
Mutta ihmettelen, onko hän tarkistanut merkinnät.
Jos asiaa tutkittaisiin, havaittaisiin, että se vastaa täysin Las Casasin teoksen ”Tiivis raportti Intian tuhosta” kuvausta, joka oli tuolloin Euroopassa bestseller.
Tämä keltainen maa hylkäsi röyhkeästi kristinuskon ja kutsui sitä harhaoppiseksi uskonnoksi, joka ei tuntenut armoa.
Järkevämpää olisi nähdä kirjailijan jäljittelevän Las Casasin kuvausta julmasta Japanista ja toivovan, että hän voisi herjata sitä kostoksi.
Asahi Shimbun palvoo MacArthuria ja muita valkoihoisia kyseenalaistamatta heitä.
Tarttuiko myös Shiba tähän?
Euroopan matkakertomuksessa kuvataan riemuiten, että kun Tokugawa Yoshinobun nuorempi veli Akitake vieraili Belgiassa, kuningas Leopold II ”osoitti erityistä ystävällisyyttä”.
Sen jälkeen kuningas kuitenkin juonitteli Japanin tekemistä siirtomaaksi.
Hän sanoi myös: ”Aasian sivistymätön maa toivottaa eurooppalaisen sivilisaation varmasti tervetulleeksi.”
Lopulta kuningas siirtokuntasijoitti Kongon, leikkasi puolet asukkaiden ranteista irti ja tappoi 70 prosenttia väestöstä.
Tällaisesta kuninkaasta ei sanottu sanaakaan kritiikkiä.
Shiba näyttää sopeutuneen täysin Asahi Shimbunin kulttuuriin, jossa ollaan ”tiukkoja japanilaisia kohtaan, mutta arvostetaan ulkomaalaisia, jopa korealaisia”.
Shiban näkemys historiasta on, että ”saavutettuaan huipun Japani muuttui ylimieliseksi ja suuntasi kohti tuhoa”.
Hänen näkemyksensä historiasta sekoittuu kuitenkin vihaan modernia Japania kohtaan ja lapselliseen ulkomaalaisten palvontaan.
Ei ole sattumaa, että hänen näkemyksensä on oudon samankaltainen kuin Asahi Shimbunin, joka kritisoi Meiji-kauden 150-vuotisjuhlaa.
2024/10/1 in Umeda