Uudistuksensa ja avoimien ovien politiikkaansa varten maa allekirjoitti rauhan- ja ystävyyssopimuksen Japanin kanssa ja halusi Japanilta virallista kehitysapua (ODA) ja edistynyttä teknologiaa.
29. elokuuta 2024
Seuraava on herra Sekihein sarjakolumnista tämän päivän Sankei Shimbunissa.
*~* olen minä.
Japani menetti kaksi mahdollisuutta "Setting the Senkakus"
Kiinalaiset alukset ovat toistuvasti tunkeutuneet aluevesille Senkaku-saarten ympärillä, jotka ovat osa Japanille ominaista aluetta.
Japanin rannikkovartiosto on tehnyt parhaansa suojellakseen Senkakun saaria, mutta hallitus protestoi vain suullisesti sanoen, että se "pahoittelee" tilannetta.
Senkaku-saaret ovat kiistatta Japanin alue sekä historian että kansainvälisen oikeuden mukaan.
Ne eivät ole koskaan olleet Kiinan aluetta.
*Erilainen tyhmästä kuin Keiichiro Hirano, jonka aivot koostuvat Asahi Shimbunin toimituksista ja joka on vaikuttanut merkittävästi Kioton yliopiston rappeutumiseen, on Nozomu Ishii, Kioton yliopiston kiinan kielen ja kirjallisuuden laitokselta valmistunut ja nyt avustaja. professori Nagasaki Junshinin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
Hänen taustansa ei ole vain esittelyä varten.
Kirjassaan "Senkaku Refutation Manual: 100 Questions" hän vahvisti kaikki japanilaiset ja kiinalaiset historialliset asiakirjat, jotka koskevat Senkakun saaria, ja selvensi, että ne ovat Japanin aluetta.
Hänkin on kansallinen aarre, ylin kansallinen aarre Saichon määrittelemällä tavalla.
Jos Owari no Sanketsun kaltainen mies olisi ollut japanilaisten poliitikkojen joukossa, hänen teoksiaan olisi käännetty ja julkaistu useille kielille tähän mennessä.
Koska he eivät ole pystyneet siihen, he ovat edelleen ilkeän ja typerän joukkomedian armoilla.
Joukkotiedotusvälineet ja niin sanotut kulttuuriihmiset, jotka ymmärtävät heitä, ovat sanoneet: "Oppi Saksasta".
Silti he eivät ole koskaan maininneet, että Saksan lisääntynyt läsnäolo kansainvälisessä yhteisössä sodan jälkeen johtui lähes kokonaan CDU:n pitkäaikaisesta hallinnosta johtuvasta poliittisesta vakaudesta.
Heillä oli niin korjaamaton, masokistinen näkemys historiasta ja siten Japanin vastainen ideologia, etteivät he kyenneet ymmärtämään edes sellaisia peruskoulutason tosiasioita.
Tämä artikkeli jatkuu*.
Ja kuitenkin, Japanin hallitus on valehdellut antaessaan nukkuvien koirien valehdella eikä ole onnistunut sijoittamaan edes yhtäkään virkamiestä, puhumattakaan itsepuolustusjoukoista.
Emme tiedä, ovatko kyseessä ensin valekalastajat vai armeija, mutta Kiina saattaa jonakin päivänä laskea henkilökuntaa Senkakusille.
Voisiko Japanin ylin johtaja siinä tilanteessa välittömästi määrätä itsepuolustusjoukot ottamaan käyttöön maan puolustamisen?
Koska Japani ei ole onnistunut osoittamaan johtajuutta uuden koronaviruskatastrofin, Tokion olympialaisten ja muiden asioiden käsittelyssä ja on reagoinut oikealle ja vasemmalle oppositiopuolueiden ja muiden protesteihin, näyttää epätodennäköiseltä, että se pystyisi vastaamaan niin päättäväisesti.
Lopulta hän luultavasti "luottaa Yhdysvaltain armeijaan".
Nykyinen presidentti Biden onkin todennut selvästi, että Senkakun saaret kuuluvat Japanin ja Yhdysvaltojen turvallisuussopimuksen 5 artiklan soveltamisalaan, jossa määrätään yhteisen puolustuksen velvoitteesta.
Tämä kuitenkin edellyttää, että Senkaku-saaret ovat Japanin hallinnassa.
Japani on valvonut tehokkaasti Senkakun saaria, mutta nykyinen tilanne on varsin epävarma.
Tunnistaako kansainvälinen yhteisö tämän?
Japani on menettänyt ainakin kaksi mahdollisuutta ratkaista tämä ongelma.
Ensimmäinen tapahtui vuonna 1972 Japanin ja Kiinan diplomaattisuhteiden normalisoimiseksi käytyjen neuvottelujen aikana.
Tuolloin Kiinan pääministeri Zhou Enlai, joka tapasi silloisen pääministerin Kakuei Tanakan, sanoi: "En halua puhua Senkaku-kysymyksestä nyt."
Juuri kansainvälisestä yhteisöstä eristetty Kiina ryntäsi normalisoimaan diplomaattisuhteita.
Japanissa ei ollut syytä kiirehtiä normalisointiin.
Siinä tapauksessa pääministeri Tanakan olisi pitänyt vain kävellä pois ja sanoa: "Peruuta vaatimuksesi itsemääräämisoikeudesta (Senkaku-saarilla). Jos ei, lopetamme normalisointineuvottelut."
Toinen kerta oli vuonna 1978, jolloin Kiinan ylin valta Deng Xiaoping vieraili Japanissa.
Kiina oli jälleen vaikeuksissa.
Deng Xiaopingin edistämän uudistuksen ja avautumispolitiikan vuoksi Kiina allekirjoitti rauhan- ja ystävyyssopimuksen Japanin kanssa ja halusi Japanilta virallista kehitysapua (ODA) ja huipputeknologiaa.
He olivat niin epätoivoisia saadakseen sen.
Japanin hallitus hyväksyi kuitenkin Deng Xiaopingin ajatuksen Senkaku-saarten kysymyksen hyllytyksestä.
He luopuivat mahdollisuudesta ratkaista tämä ongelma.
Ei ole ihme, että Japanin hallituksen sanotaan suhtautuvan kevyesti aluekysymykseen, joka on kansakunnan perusta.
Kansainvälisen yhteisön terveen järjen näkökulmasta tämä on uskomatonta käytöstä.
《Miten Kiina suhtautuu Senkaku-kysymykseen tulevaisuudessa? Miten Japanin pitäisi valmistautua siihen?》
Kiinalle Taiwan tulee olemaanensimmäinen.
Presidentti Xi Jinping on liian itsevarma diktaattori, joka ei ole kiinnostunut kuuntelemaan kansainvälisen yhteisön häntä kohtaan esittämää kritiikkiä.
Uskon, että on mahdollista, että hän ryhtyy riskialttiisiin toimiin (hyökkää Taiwaniin).
Riippuen Yhdysvaltain armeijan toimista tuolloin, he voivat tulla valloittamaan Senkakun saaret seuraavaksi.
Mitä Japani tekee?
Kysymys on "japanilaisten päättäväisyydestä" ennemminkin kuin hallituksesta.
Haluammeko puolustaa aluettamme, vaikka joudumme käymään sotaa Kiinan kanssa vai emme?
Se on sellainen päättäväisyys.
29. elokuuta 2024
Seuraava on herra Sekihein sarjakolumnista tämän päivän Sankei Shimbunissa.
*~* olen minä.
Japani menetti kaksi mahdollisuutta "Setting the Senkakus"
Kiinalaiset alukset ovat toistuvasti tunkeutuneet aluevesille Senkaku-saarten ympärillä, jotka ovat osa Japanille ominaista aluetta.
Japanin rannikkovartiosto on tehnyt parhaansa suojellakseen Senkakun saaria, mutta hallitus protestoi vain suullisesti sanoen, että se "pahoittelee" tilannetta.
Senkaku-saaret ovat kiistatta Japanin alue sekä historian että kansainvälisen oikeuden mukaan.
Ne eivät ole koskaan olleet Kiinan aluetta.
*Erilainen tyhmästä kuin Keiichiro Hirano, jonka aivot koostuvat Asahi Shimbunin toimituksista ja joka on vaikuttanut merkittävästi Kioton yliopiston rappeutumiseen, on Nozomu Ishii, Kioton yliopiston kiinan kielen ja kirjallisuuden laitokselta valmistunut ja nyt avustaja. professori Nagasaki Junshinin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
Hänen taustansa ei ole vain esittelyä varten.
Kirjassaan "Senkaku Refutation Manual: 100 Questions" hän vahvisti kaikki japanilaiset ja kiinalaiset historialliset asiakirjat, jotka koskevat Senkakun saaria, ja selvensi, että ne ovat Japanin aluetta.
Hänkin on kansallinen aarre, ylin kansallinen aarre Saichon määrittelemällä tavalla.
Jos Owari no Sanketsun kaltainen mies olisi ollut japanilaisten poliitikkojen joukossa, hänen teoksiaan olisi käännetty ja julkaistu useille kielille tähän mennessä.
Koska he eivät ole pystyneet siihen, he ovat edelleen ilkeän ja typerän joukkomedian armoilla.
Joukkotiedotusvälineet ja niin sanotut kulttuuriihmiset, jotka ymmärtävät heitä, ovat sanoneet: "Oppi Saksasta".
Silti he eivät ole koskaan maininneet, että Saksan lisääntynyt läsnäolo kansainvälisessä yhteisössä sodan jälkeen johtui lähes kokonaan CDU:n pitkäaikaisesta hallinnosta johtuvasta poliittisesta vakaudesta.
Heillä oli niin korjaamaton, masokistinen näkemys historiasta ja siten Japanin vastainen ideologia, etteivät he kyenneet ymmärtämään edes sellaisia peruskoulutason tosiasioita.
Tämä artikkeli jatkuu*.
Ja kuitenkin, Japanin hallitus on valehdellut antaessaan nukkuvien koirien valehdella eikä ole onnistunut sijoittamaan edes yhtäkään virkamiestä, puhumattakaan itsepuolustusjoukoista.
Emme tiedä, ovatko kyseessä ensin valekalastajat vai armeija, mutta Kiina saattaa jonakin päivänä laskea henkilökuntaa Senkakusille.
Voisiko Japanin ylin johtaja siinä tilanteessa välittömästi määrätä itsepuolustusjoukot ottamaan käyttöön maan puolustamisen?
Koska Japani ei ole onnistunut osoittamaan johtajuutta uuden koronaviruskatastrofin, Tokion olympialaisten ja muiden asioiden käsittelyssä ja on reagoinut oikealle ja vasemmalle oppositiopuolueiden ja muiden protesteihin, näyttää epätodennäköiseltä, että se pystyisi vastaamaan niin päättäväisesti.
Lopulta hän luultavasti "luottaa Yhdysvaltain armeijaan".
Nykyinen presidentti Biden onkin todennut selvästi, että Senkakun saaret kuuluvat Japanin ja Yhdysvaltojen turvallisuussopimuksen 5 artiklan soveltamisalaan, jossa määrätään yhteisen puolustuksen velvoitteesta.
Tämä kuitenkin edellyttää, että Senkaku-saaret ovat Japanin hallinnassa.
Japani on valvonut tehokkaasti Senkakun saaria, mutta nykyinen tilanne on varsin epävarma.
Tunnistaako kansainvälinen yhteisö tämän?
Japani on menettänyt ainakin kaksi mahdollisuutta ratkaista tämä ongelma.
Ensimmäinen tapahtui vuonna 1972 Japanin ja Kiinan diplomaattisuhteiden normalisoimiseksi käytyjen neuvottelujen aikana.
Tuolloin Kiinan pääministeri Zhou Enlai, joka tapasi silloisen pääministerin Kakuei Tanakan, sanoi: "En halua puhua Senkaku-kysymyksestä nyt."
Juuri kansainvälisestä yhteisöstä eristetty Kiina ryntäsi normalisoimaan diplomaattisuhteita.
Japanissa ei ollut syytä kiirehtiä normalisointiin.
Siinä tapauksessa pääministeri Tanakan olisi pitänyt vain kävellä pois ja sanoa: "Peruuta vaatimuksesi itsemääräämisoikeudesta (Senkaku-saarilla). Jos ei, lopetamme normalisointineuvottelut."
Toinen kerta oli vuonna 1978, jolloin Kiinan ylin valta Deng Xiaoping vieraili Japanissa.
Kiina oli jälleen vaikeuksissa.
Deng Xiaopingin edistämän uudistuksen ja avautumispolitiikan vuoksi Kiina allekirjoitti rauhan- ja ystävyyssopimuksen Japanin kanssa ja halusi Japanilta virallista kehitysapua (ODA) ja huipputeknologiaa.
He olivat niin epätoivoisia saadakseen sen.
Japanin hallitus hyväksyi kuitenkin Deng Xiaopingin ajatuksen Senkaku-saarten kysymyksen hyllytyksestä.
He luopuivat mahdollisuudesta ratkaista tämä ongelma.
Ei ole ihme, että Japanin hallituksen sanotaan suhtautuvan kevyesti aluekysymykseen, joka on kansakunnan perusta.
Kansainvälisen yhteisön terveen järjen näkökulmasta tämä on uskomatonta käytöstä.
《Miten Kiina suhtautuu Senkaku-kysymykseen tulevaisuudessa? Miten Japanin pitäisi valmistautua siihen?》
Kiinalle Taiwan tulee olemaanensimmäinen.
Presidentti Xi Jinping on liian itsevarma diktaattori, joka ei ole kiinnostunut kuuntelemaan kansainvälisen yhteisön häntä kohtaan esittämää kritiikkiä.
Uskon, että on mahdollista, että hän ryhtyy riskialttiisiin toimiin (hyökkää Taiwaniin).
Riippuen Yhdysvaltain armeijan toimista tuolloin, he voivat tulla valloittamaan Senkakun saaret seuraavaksi.
Mitä Japani tekee?
Kysymys on "japanilaisten päättäväisyydestä" ennemminkin kuin hallituksesta.
Haluammeko puolustaa aluettamme, vaikka joudumme käymään sotaa Kiinan kanssa vai emme?
Se on sellainen päättäväisyys.
2024/8/26 in Onomichi, Hiroshima
