Seuraava on Masayuki Takayaman sarjakolumni tämänpäiväisen Shincho-viikkolehden jälkimmäisessä osassa.
Tämäkin artikkeli todistaa, että hän on sodanjälkeisen maailman ainoa toimittaja.
Tämä artikkeli todistaa myös sen, että kukaan muu kuin hän ei ansaitse Nobelin kirjallisuus- tai rauhanpalkintoa.
Se on pakko lukea paitsi japanilaisten myös kaikkien muiden ihmisten maailmassa.
Ylimielisyyden kesä
Yhdysvallat on maahanmuuttajien rakentama maa.
Sitä kutsutaan myös rotujen sulatusuuniksi.
Silti yhtä rotua ei ole vielä päästetty sulatusuuniin.
Juutalaiset.
Maahanmuuttokiintiö oli pieni, eikä sopivaa työtä ollut, vaikka he pääsisivätkin maahan, joten he tekivät bisnestä South Central L.A:ssa ja muilla mustien asuinalueilla, jonne valkoiset eivät menneet.
Vaikka he olivat köyhiä, he lähettivät lapsensa collegeen.
Heidän poikansa tekivät kovasti töitä, valmistuivat hyvistä yliopistoista ja menestyivät, ja he ottivat luokseen vanhempansa, jotka työskentelivät edelleen mustien kaupunginosissa.
Mustat olivat hieman kateellisia juutalaisille, jotka lähtivät ja saattoivat heidät hymyillen pois.
Seuraava ryhmä oli japanilaiset, jotka työskentelivät yhtä ahkerasti kuin juutalaiset ja lähtivät samalla tavalla.
Juutalaiset lähtivät Palos Verdesin ympärillä oleville kukkuloille, mutta aloittivat Hollywoodin ja asuivat Beverly Hillsissä, Bel Airissa ja muissa paikoissa.
Nämä menestyneet ihmiset otettiin arvostettuun Los Angeles CC:hen, joka sijaitsi Santa Monica Boulevardilla.
Myös juutalaiset halusivat liittyä, mutta heidät hylättiin rennosti, koska se oli tarkoitettu vain valkoisille.
Niinpä juutalaiset rakensivat Hillcrest CC:n hieman etelämpänä.
Toisin kuin pohjoisempana sijainneella golfkentällä, tällä golfkentällä pääsi mukaan neljä ei-juutalaista.
Heihin kuuluivat italialaista syntyperää oleva Sinatra, irlantilaista syntyperää oleva W. O'Malley, Dodgersin omistaja, ja musta Sidney Poachier.
Sittemmin Dinah Shoresta, Kirk Douglasista ja muista aikakauden tähdistä on tullut jäseniä, ja klubitalon sanotaan olevan ”Los Angelesin halutuin ravintola”.
Sinne pääsee vain juutalaisen jäsenen, kuten Spielbergin, kutsumana.
Ei siitä ole kovin kauan, kun juutalaiset olivat niin kuuluisia.
Ennen viime sotaa se oli aivan päinvastoin.
Juutalaisten vainoaminen alkoi vuonna 1935, kun Hitler alkoi puhua puhtaasta saksalaisesta verestä.
Kolmekymmentäkaksi länsimaata kokoontui Evianiin keskustelemaan karkotettujen juutalaisten hyväksymisestä.
Lopulta yksikään niistä ei kuitenkaan hyväksynyt heitä.
Erityisesti Yhdysvallat oli järkkymätön eikä hyväksynyt heitä lainkaan.
Kun 937 juutalaista Hampurista kuljettanut St. Louis saapui, heidät käännytettiin pois pääsemättä edes satamaan.
Lopulta Ranska, Alankomaat ja muut maat ottivat heidät vastaan, mutta 619 heistä joutui Saksan hyökkäyksen jälkeen keskitysleireille, joissa he kuolivat.
Tuolloin Beate Sirota, joka oli paennut vanhempiensa kanssa Japaniin, halusi opiskella Yhdysvalloissa, mutta hänet hylättiin, koska hän oli juutalainen. Hirota Koki neuvotteli kuitenkin hänen puolestaan, ja hän pääsi maahan.
Kun Hirota myöhemmin samana vuonna tuomittiin kuolemaan, Sirota ja hänen poikansa eivät edes nousseet oikeuteen puolustamaan hänen henkeään.
Ymmärrän, miksi Yhdysvallat ei toivottanut heitä tervetulleiksi maahan.
On kuitenkin syntynyt tilanne, jossa Yhdysvalloilla ei ole varaa sanoa tällaista.
Saksa oli aloittanut tutkimustyöt lopullisen aseen, atomipommin, kehittämiseksi.
Yhdysvallat oli tällä alalla kaukana jäljessä, ja juutalaiset tutkijat olivat edelläkävijöitä.
Yhdysvallat alkoi välittömästi ostaa juutalaisia tutkijoita.
Ensimmäinen oli Fermi, plutoniumin asiantuntija, joka loikkasi Yhdysvaltoihin osallistuttuaan Nobel-palkintoseremoniaan juutalaisen vaimonsa Laura Caponen kanssa.
Sen jälkeen Yhdysvaltoihin on saapunut arviolta 2 000 juutalaista fyysikkoa.
He liittyivät Manhattan-projektiin, jota johti Oppenheimer, joka oli myös juutalainen, ja loivat atomipommin vastineeksi turvallisuudestaan.
Nagasakin pormestari Shiro Suzuki kutsui palestiinalaisten edustajan atomipommituksen vuosipäivään ja boikotoi Israelia edustavaa suurlähettilästä.
On sata vuotta liian aikaista värittää maailmanrauhaa omilla väreillään.
Emanuel, joka näki tämän, puhui G7-maiden valkoisista kansoista ja yllytti keltaisia ihmisiä boikotoimaan seremoniaa.
Yhdysvallat laukaisi rotukiihkoilun osoituksena ydinpommin japanilaisten pään yli.
Riippumatta siitä, millaista pahoinpitelyä he saavat, he osallistuvat seremoniaan ja anovat polvillaan anteeksi barbaarisia tekojaan.
Israel ei ole erilainen.
Juutalaiset rakensivat Yhdysvaltain atomipommit paetakseen vainoa.
He tiesivät, että Yhdysvallat käyttäisi niitä umpimähkään.
Heidänkin olisi pitänyt tulla esiin ja polvistua hiljaa.
2024/8/18 in Fukuyama
