Seuraava on Yoko Sakurain säännöllisen kolumnin viimeisestä osasta Shincho-viikkolehdessä, joka julkaistiin tänään.
Tämäkin artikkeli todistaa, että hän on kansallinen aarre, ylin kansallinen aarre, kuten Saicho määrittelee.
Se on pakollista luettavaa paitsi Japanin kansalaisille myös ihmisille kaikkialla maailmassa.
LDP on hukassa uuden puheenjohtajan Ishiban johdolla...
Jos Shigeru Ishibasta tulee LDP:n puheenjohtaja, Japanin talous pysähtyy ja maastamme tulee köyhä.
Tätä olen kirjoittanut ja sanonut jo pitkään.
Ja nyt merkit näyttävät siltä, mitä ennustin.
Kun Sanae Takaichi voitti Ishiban LDP:n puheenjohtajavaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella, osakemarkkinat nousivat ja valuuttakurssi heikkeni, mikä paransi monien yritysten tulosta.
Heti kun Ishiba nousi viimeisellä äänestyskierroksella takaa-ajoasemasta, osakemarkkinat romahtivat, ja jeni käänsi aiemman heikkoutensa.
Syyskuun 30. päivänä, pyhäpäivä mukaan lukien, Nikkei-keskiarvo laski yhdessä vaiheessa yli 2000 jeniä.
Valtiovarainministeriö yrittää upottaa Japanin deflaation kylmään helvettiin omaksumalla veronkorotuspolitiikan, jossa finanssipoliittinen kurinalaisuus asetetaan talouskasvun edelle.
Uutta pääjohtajaa Ishibaa tuetaan lujasti ja pidetään valtiovarainministeriön kämmenellä.
Myös Yoshihiko Noda, joka on nimitetty perustuslaillisen demokraattisen puolueen johtajaksi, noudattaa valtiovarainministeriön käskyjä.
Kun näkee nämä kaksi miestä istumassa yhdessä televisio-ohjelmissa, näkee, että he ovat hyvin samankaltaisia ulkonäöltään, politiikassaan, jossa he asettavat finanssipoliittisen kurinalaisuuden etusijalle ja kallistuvat veronkorotuksiin valtiovarainministeriön johdolla, sekä ajatuksissaan, joiden mukaan naispuolisen keisarin sallitaan horjuttaa Japanin kansallisen luonteen perusteita.
Kaiken lisäksi he ovat syntyneet samana vuonna.
Aivan kuin he olisivat ”kaksipuolueisia kaksoisveljiä”.
Kun nämä kaksi miestä istuvat vierekkäin, LDP:n ja CDP:n välillä ei tunnu olevan mitään eroa.
Ishiban turvallisuuskonseptiin kuuluu ajatus Naton aasialaisesta versiosta.
Japanin demokraattisen puolueen (CDP:n edeltäjä) johtaja Yukio Hatoyama esitti myös ajatuksen Itä-Aasian yhteisöstä.
Nämä ehdotukset tehtiin todennäköisesti hetken mielijohteesta ilman riittävää valmistelua.
On vaikea uskoa, että niissä olisi otettu perusteellisesti huomioon Japanin kansalliset edut.
Ajatusta Naton aasialaisesta versiosta kritisoitiin välittömästi ”epäkäytännölliseksi mutta strategisesti epäviisaaksi” (Kelly A. Grieco, Stimson Centerin vanhempi tutkija).
Ishiba mainitsi myös tarpeen tarkistaa Japanin ja Yhdysvaltojen välistä asevoimien asemaa koskevaa sopimusta, mikä herätti kysymyksiä ja huolta myös Yhdysvaltojen puolella.
Vastauksena hän kirjoitti kiireesti artikkelin ”Japanin ulkopolitiikan tulevaisuus” yhdysvaltalaiselle Hudson Institute -ajatushautomolle.
Luottamuksen menetys
Artikkelin pääpointti oli, että Naton aasialaisen version luominen oli välttämätöntä Kiinan pelottelemiseksi.
Nelikko (Japani-USA-Australia-Intia), AUKUS (Yhdysvallat-Yhdysvallat-Australia) ja Japanin, Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean muodostama tosiasiallinen ”kolmen maan liitto” ovat jo olemassa. Japanilla on myös ”2+2” -nimisiä näennäisliittosuhteita Kanadan, Australian, Filippiinien, Intian, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan jne. kanssa.
Jos näitä liittolaisuussuhteita parannetaan, niistä on mahdollista kehittää Aasian versio Natosta, jonka ytimenä on Japanin ja Yhdysvaltojen liitto.
Yhdysvaltojen laajennettu pelotestrategia ei enää toimi.
Naton aasialainen versio kompensoi tätä, ja Yhdysvaltojen ydinaseiden yhteiskäyttöä ja ydinaseiden käyttöönottoa olisi erityisesti harkittava. Ishiba kirjoitti myös, että hänen hallintonsa aikana Japanin ja Yhdysvaltojen liitto nostettaisiin samalle tasolle kuin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian liitto, ja Japanilla olisi oma sotilasstrategia ja siitä tulisi ”tasavertainen kansakunta” Yhdysvaltojen kanssa.
Ei ole mitään syytä vastustaa Japanin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden lujittamista tai Japanin itsenäistämistä turvallisuuden suhteen.
Kysymys on siitä, miten tämä toteutetaan.
Jos Japanista tulisi Yhdysvaltojen kanssa Naton aasialaisen version ydin, se tarkoittaisi, että jos johonkin jäsenmaahan hyökättäisiin, Japani lähettäisi itsepuolustusjoukot taistelemaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan puolesta.
Voiko Japani tehdä niin nyt?
Pääministeriksi aikovalle poliitikolle on suuri ongelma antaa tällainen lausunto näyttämättä konkreettista tietä näin merkittävään muutokseen, mikä voi johtaa luottamuksen menettämiseen.
Ishiban pitäisi suhtautua asiaan realistisesti ja ohjata Japania oikeaan suuntaan.
Tällä hetkellä Kiinan ydinaseuhka uhkaa maamme yllä.
Se on saavuttanut tason, joka ylittää paljon mielikuvituksemme, enkä usko, että meillä on aikaa tai energiaa tarkistaa joukkojen asemaa koskevaa sopimusta tai luoda Aasian versio Natosta.
Kiinan ydinvoimakapasiteetti kasvaa poikkeuksellisen nopeasti.
Kiina, jolla on tällä hetkellä hallussaan 500 ydinkärkeä, on luopunut aiemmasta ”vähimmäispelotestrategiastaan” (eli ydinaseiden hallussapidosta itsepuolustusta varten, mutta pitämällä ne minimissään) ja alkanut omaksua ”vastavuoroisen tuhon varmistamisen strategian” (eli jos ydinhyökkäys tehdään, Kiina vastaa ydinaseiskulla hyökkäävän maan tuhoamiseksi).
Tämän strategisen muutoksen taustalla on se, että Kiinan ydinvoimakyky on saavuttanut eri tason kuin aiemmin, ja tämä on antanut Kiinalle itseluottamusta.
Ajatuspaikan ”National Institute for Basic Issues” opintoryhmän kokouksessa kerrottiin, että Kiinan ydinkapasiteetti keskittyy maasta laukaistaviin mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin (ICBM) ja että Kiina on saanut valmiiksi yli 350 siiloa näiden ohjusten laukaisua varten.
Jos tarkastelemme vain ICBM-siiloja, Kiinalla on lähes 400 siiloa, mikä vastaa 2,5 kertaa Yhdysvaltojen siilojen määrää.
Kiinalla sanotaan olevan tällä hetkellä käytössä järjestelmä, jolla voidaan laukaista noin 240 strategista ydinkärkeä Yhdysvaltojen mantereelle.
Kiinalaisten siilojen sijaintipaikoista on videomateriaalia siviilisatelliittien avulla tehdyistä kiintopistehavainnoista, jotka ovat Yu Koizumin Tokion yliopiston kehittyneen tieteen ja teknologian tutkimuskeskuksen ja Bunji Oharan Sasakawa Peace Foundationin yhteisen tutkimuksen tulos.
Kuvissa näkyy, että jokaisessa siilossa on huomattava putki, jota kutsutaan kanisteriksi ja joka on haudattu maahan kaivettuun kuoppaan, ja että ohjuksia säilytetään tämän kanisterin sisällä.
Jokainen siilo on rakennettu 2,5-3 kilometrin välein.
Todellisuus Kiinassa
Toisaalta, kuten National Institute for Land and Infrastructure Managementin satelliittikuva-analyysistä käy ilmi, siiloalueita ympäröivät voimalinjat, ja niiden läpi kulkee kaksikaistaisia teitä.
Jokaista siiloa peittää 152 x 87 metrin kokoinen kansi, ja kaksinkertainen piikkilanka-aita suojaa kantta ja sen ulkopuolista aluetta, joka on kasattu tiiviisti maalla.
Se on luultavasti siilon sisällä tapahtuvan räjähdyksen varalta.
Elokuussa Bidenin hallinnon korkea-arvoinen virkamies sanoi, että on erittäin todennäköistä, että Kiina on alkanut lastata ohjuksia kuhunkin siiloon.
Kiinan uskotaan pystyvän valmistamaan 50 ICBM-ohjusta vuodessa ja vuoteen 2030 mennessä noin 100 ICBM-ohjuksiin ladattavaa ydinkärkeä vuodessa.
Jos tästä lähdetään liikkeelle, vuonna 2028, neljän vuoden kuluttua, kaikki 350 Kiinan siiloa on lastattu ohjuksilla.
Asiantuntijat huomauttavat myös, että ei ole mitään varmaa näyttöä, joka sulkee pois sen mahdollisuuden, että Kiinan siilot ovat yhteydessä maan alla.
Jos näin on, on mahdollista, että he yrittävät vaikeuttaa analyysiä yhdistämällä ydinkärjillä ladattuja ohjuksia sisältäviä siiloja tyhjiin siiloihin.
Se on Kiinan tilanteen todellisuus.
Yhdysvaltojen viholliset eivät rajoitu Kiinaan.
Niihin kuuluvat myös Venäjä, Pohjois-Korea ja mahdollisesti Iran.
Jos Yhdysvaltojen kyky puolustaa aluettaan heikkenee, myös sen laajennetun pelotteen luotettavuus heikkenee.
Se olisi vastoin Japanin kansallisia etuja.
Se, mitä Japani voi tehdä, on täydentää Yhdysvaltoja ja vahvistaa molempien maiden voimaa.
Asiantuntijat korostavat, että tämän saavuttamiseksi on nyt käytävä konkreettisia keskusteluja.
Jos esimerkiksi ilmatorjuntajoukot voisivat tankata Yhdysvaltain strategisia pommikoneita ilmassa, Yhdysvaltain joukkojen aika, jonka ne voisivat käyttää Japania ympäröivillä vesillä partioimiseen, lisääntyisi.
On aika kuunnella ehdotusta, jonka mukaan tällainen yhteinen toiminta olisi pelote Kiinaa vastaan.
Tämä on paljon realistisempaa kuin Aasian versio Natosta, joka hylättiin ivallisesti ”illuusioksi”.
2024/10/1 in Umeda