2011/10/18
”Arvoituksellisen pianistin tutkimus jatkuu.” Se on Nikkei-iltapäivälehden Kulttuuriosastolta.
Glenn Gould on vertaansa vailla oleva pianistin ihmelapsi.
Hänen arvoituksellinen elämänsä ja ainutlaatuinen soittotyylinsä ovat tehneet hänestä legendan.
Nyt tutkimus on edennyt.
On tuotettu sarja arvosteluja ja elokuvia, jotka tutkivat tämän idolin todellisia kasvoja.
Hän oli epäsovinnainen nero, joka vetäytyi konserttitoiminnasta 31-vuotiaana ja esiintyi vain äänitysstudioissa.
Hän oli yksinäinen pianisti, joka rakasti hiljaista elämää loma-asunnossaan kotikaupunkinsa Toronton laitamilla Kanadassa.
Gouldia kuvataan usein tällaisin termein, osittain siksi, että hän pysyi poikamiehenä ja paljasti vain vähän henkilökohtaisesta elämästään.
Romanssia riittää
Kaiken tämän keskellä on ilmestynyt kriittinen elämäkerta, joka kuvaa Gouldia eri valossa kuin tavanomainen kuva hänestä.
Japaninkielinen käännös teoksesta Glenn Gould: The Secret Life” (kääntänyt Kayoko Iwata, kustantanut Michi Shuppan) julkaistiin tänä syksynä.
Kirjoittaja on kanadalainen toimittaja Michael Clarkson.
Kirjoittaja on kanadalaisen sanomalehden toimittaja Michael Clarkson, joka on haastatellut amerikkalaista kirjailijaa J.D. Salingeria, joka oli katkaissut neuvottelut maallisen maailman kanssa.
Hän kirjoitti rakkauskirjeen naiselle, jonka oli juuri tavannut, ja lensi lentokoneella tapaamaan tyttöystäväänsä, josta hän ei pitänyt kovin paljon.
Kirja perustuu hänen kanssaan tekemisissä olleiden naisten kertomuksiin, ja se lähestyy todellista kuvaa hänestä hänen monien romanssiensa kautta.
Elokuva paljastaa osan hänen salaperäisestä elämästään Cornelia Fossin, amerikkalaisen säveltäjän Lucas Fossin vaimon ja Gouldin kanssa pitkäaikaisessa suhteessa olleen taidemaalarin, äänien kautta.
Elokuvassa Glenn Gould: Love and Loneliness of a Pianist Genius”, joka tulee teattereihin 29. tammikuuta, Glenn Gouldin todelliset kasvot paljastuvat myös hänen entisten rakastajiensa suulla.
Hänestä ja Corneliasta näytetään myös yksityisiä valokuvia, jotka antavat välähdyksen heidän hellästä ilmeestään.
Tapa, jolla hän jatkoi naisen etsimistä myös eron jälkeen, on koskettava, ja miehen liha ja veri tulevat esiin hänen ruumiinlämpönsä myötä.
Valoa näyttämöllä Esitys
Glenn Gould” (Izumiko Aoyagi, Chikuma Shobo), joka julkaistiin heinäkuussa, valottaa hänen laiminlyötyä lavaesiintymisuraansa esittämällä aiemmin julkaisemattomia live-tallenteita.
”Esiintyjien keskuudessa on syvään juurtuneita ennakkoluuloja Gouldia kohtaan, koska vallalla on käsitys, että muusikon tärkein rooli on lavalla. Mutta myös hänen konserttisuorituksensa olivat upeita”, sanoo pianistitoveri Aoyagi.
Kirja sisältää myös mm:
- Aiemmin julkaisemattomia live-äänityksiä.
- Valoa Gouldin aikaan lavaesiintyjänä.
- Ajanjakso, jota on tähän asti laiminlyöty.
Ainutlaatuinen tekniikka, jossa jokainen nuotti erotetaan toisistaan.
Hänen tulkintansa on kuin hän purkaisi musiikkikappaleen osiin ja kokoaisi sen joksikin täysin erilaiseksi.
Studioäänityksissä tällainen yksilöllisyys tulee esiin.
Mutta live-esityksessä ”hän pystyi antamaan hyvän esityksen, joka lauloi sujuvasti ja oli täynnä inspiraatiota”.
Gould on mukana myös heinäkuussa ilmestyneessä kirjassa ”The 10 Greatest Pianists of the 20th Century” (Gentosha, kirjoittanut Nakagawa Usuke).
Kirjassa esitellään anekdootti, jossa pianistitoveri Artur Rubinstein kertoi hänelle: ”Sinä palaat takaisin kokoonpanoon (konsertteihin).
Muita Gouldista kertovia kirjoja ovat muun muassa ”Glenn Gould's Piano” (Katie Hafnerin kirjoittama ja Keisuke Suzukin Chikuma Shobosta kääntämä), joka keskittyy hänen suosikkipianoonsa ja pianonvirittäjäänsä.
Aoyama Gakuinin yliopiston professori Junichi Miyazawa, Gouldin työn johtava tutkija, sanoo: ”Gouldin intohimoiset esitykset ja humanistinen lähestymistapa musiikkiin ovat avain hänen menestykseensä.
Kun Gouldin intohimoisista esityksistä ja hänen inhimillisestä puolestaan tiedetään yhä enemmän, kuva taiteilijasta muuttuu kolmiulotteisemmaksi”, hän sanoo.
Ensi vuonna, 30 vuotta Gouldin kuoleman jälkeen, Miyazawa julkaisee kriittisen elämäkerran.
Yhdysvalloissa on tekeillä dokumenttielokuva.
Gould oli ujo mutta intohimoinen.
Se on Gouldin viileitä, älykkäitä studioäänityksiä ja intohimoisia live-esityksiä.
Kiinnostus tätä monimutkaista ja vaikeasti lähestyttävää pianistia kohtaan on rajaton.
(Yuko Seki, Kulttuuriosasto)
2024/7/30 in Onomichi
